Sisäilman kostutuksen merkitys terveydelle

Päänsärky, silmien kuivuminen, hengitysteiden ärsytys, ihon kuivuminen ja piilolinssien aiheuttama epämukavuus ovat kaikki yleisiä oireita, jotka liittyvät alhaiseen kosteuteen sisäilmassa. Koska kuivaa ilmaa on vaikea havaita ilman mittausta, monet ihmiset eivät ymmärrä, että heidän epämukavuutensa tai hyvinvointinsa heikkeneminen voi johtua liian alhaisesta suhteellisesta kosteudesta.

Suositeltu sisäilman kosteustaso kodeissa, toimistoissa ja liikerakennuksissa on 40–60 % suhteellista kosteutta (RH). Kosteuden pitäminen tällä alueella auttaa luomaan terveellisemmän ja mukavamman sisäilmaston sekä vähentää monia kuivaan ilmaan liittyviä ongelmia.

Pohjoismaiden lämmityskauden aikana sisäilman kosteus laskee usein selvästi suositellun vaihteluvälin alapuolelle. Kylmä ulkoilma sisältää hyvin vähän kosteutta, ja kun se lämmitetään sisätiloissa, suhteellinen kosteus laskee entisestään. Tämän seurauksena monissa toimistoissa ja muissa liikerakennuksissa kosteustaso on pitkään alle 30 % RH, mikä lisää epämukavuuden ja huonon sisäilman laadun riskiä.

Yksi kuivan ilman ensimmäisistä havaittavista vaikutuksista on sähköiskut, joita esiintyy alle 40 % RH:n raja-arvon alapuolella ja jotka voivat nopeasti muuttua häiritseviksi. Tämän tason yläpuolella sähköiskut häviävät.

Silmät ovat erityisen alttiita kuivalle ilmalle, sillä sarveiskalvon ohut kosteuskerros haihtuu nopeasti.

Nenä ja kurkku toimivat tehokkaana ilmankostuttimena hengitettävälle ilmalle, ja limakalvot auttavat suojaamaan infektioilta vangitsemalla mikrobeja ja pölyä. Ne alkavat kuivua, kun suhteellinen kosteus laskee alle 55 %:n, mikä johtaa nopeasti nenän tukkoisuuteen, suun kuivumiseen ja kurkkukipuun. Pitkään alhaisena pysyvä suhteellinen kosteus lisää alttiutta infektioille, kuten vilustumisille ja yskälle.

Ihmisten lämpökoe vaihtelee suhteellisen kosteuden mukaan, ja kun kosteus on miellyttävällä tasolla, on mahdollista alentaa huonelämpötilaa lämpimän olon saavuttamiseksi, mikä alentaa lämmityskustannuksia.

Jotta voidaan varmistaa mukava, terveellinen ja tuottava toimistoympäristö, jossa suhteellinen kosteus on vähintään 40 %, on useimmissa toimistoissa välttämätöntä käyttää jonkinlaista kostutusmenetelmää. Hyvin suunnitellun ilmankostuttimen integroiminen rakennuksen ilmastointijärjestelmään poistaa kuivan ilman aiheuttamat ongelmat.

Liian usein ilmankostutin on viimeinen asia, joka otetaan huomioon rakennustekniikkaa suunniteltaessa – jopa siinä määrin, että se jätetään kokonaan pois, jos kustannukset ovat ongelma, ja jätetään vain tila höyrykostutinta varten myöhempää käyttöä varten. Koska kostutusjärjestelmän jälkiasennuksen kustannukset on kuitenkin arvioitu viisinkertaisiksi verrattuna laitteiston alkuperäiseen sisällyttämiseen, ja kun tähän lisätään höyrykostutuksen käyttö- ja ylläpitokustannukset verrattuna vaihtoehtoihin, pelkkä tilan varaaminen höyrykostutille siltä varalta, että rakennuksen käyttäjät sitä vaativat, ei ole paras käytäntö.

Oikean ilmankostuttimen valinnassa on otettava huomioon useita tekijöitä, kuten energiankulutus, vesihuolto, kylmävesi tai höyry, kaasu tai sähkö, haihdutus- tai sumutusmenetelmä, ilmankostuttimen sijoituspaikka, ohjausjärjestelmän yhteensopivuus ja huoltotarpeet.

Siksi on tärkeää tehdä yhteistyötä asiantuntijan kanssa, joka pystyy antamaan ohjeita juuri käyttötarkoitukseesi sopivan kostuttimen valinnassa. On myös tärkeää valita yritys, joka tarjoaa kattavan palveluvalikoiman, mukaan lukien asennuksen, huoltopalvelut ja varaosat. Koska ilmankostuttimet käsittelevät vettä, niitä on huollettava asianmukaisesti. Erityisen tärkeää on, että toimittaja pystyy tarjoamaan täysin pätevän käyttöönottopalvelun. Esimerkiksi legionellan osalta HSE tukee näkemystä, että laitteiden käyttöönottoon sopivat parhaiten valmistaja tai toimittaja. Sen jälkeen tulisi ottaa käyttöön suunniteltu huolto-ohjelma, jotta alkuinvestointi ei mene hukkaan.