Ilmankosteus on tärkeää terveydenhuollossa

Herkät vauvat, veren hyytymisongelmat, kalliit sähkölaitteet, sähköstaattiset iskut ja stressi ovat vain joitakin syitä, miksi oikean kosteustason ylläpitäminen sairaalaympäristöissä on välttämätöntä.

Tämä pätee erityisesti talvikuukausina, kun lämmitysjärjestelmät ovat päällä, sillä ne voivat kuivata ilmaa dramaattisesti, jolloin ilman kosteustaso voi laskea jopa 15–20 %:n suhteelliseen kosteuteen (%rH). HEVAC-yhdistyksen kosteusryhmä suosittelee, että terveellinen kosteustaso on 40–60 %rH. Tätä alhaisemmat tasot voivat olla haitallisia tavallisissa työympäristöissä aiheuttaen hengitysvaikeuksia, päänsärkyä, kurkkukipua ja lisäämällä henkilöstön poissaoloja stressin vuoksi. Sairaalaympäristöissä vaikutukset ovat kuitenkin paljon vakavammat.

Alhainen suhteellinen kosteus leikkaussalin ilmassa saa ilman imemään kosteutta kaikista huoneen mahdollisista lähteistä – mukaan lukien leikkauksen aikana paljastuneet kudokset. Tämä voi aiheuttaa kudosten ennenaikaista kuivumista ja edistää hyytymän muodostumista koaguloituneesta verestä leikkauksen aikana. Pitämällä suhteellisen kosteuden optimaalisella tasolla 50–60 %rH estetään kudosten kuivuminen.

Ehkä vielä tärkeämpää leikkaussalissa on alle 40 % rH:n kosteustasossa kertyvien sähköstaattisten iskujen vaikutus. Äkillisen ”staattisen purkauksen” aiheuttamat epämiellyttävät ja yllättävät iskut voivat olla haitallisia ja vaarallisia leikkauksen kannalta, ja on myös kiinnitettävä huomiota sähköstaattisten kipinöiden ehkäisyyn syttyvien anestesiakaasujen yhteydessä.

Sen lisäksi, että alhainen kosteus aiheuttaa epämukavuutta ja vaaroja ihmisille, se lisää sähköstaattisen varauksen kertymistä ja muodostaa todellisen uhan sähkölaitteille. Radiologian osastoilla on erittäin herkkiä ja kalliita laitteita, jotka voivat vaurioitua helposti staattisista kipinöistä. Pitämällä kosteustason yli 45 % rH:ssa staattisen varauksen kertyminen voidaan eliminoida.

Myös pienet vauvat ovat erittäin herkkiä kuivalle ilmalle. Kurkun ja nenän limakalvot voivat kuivua hyvin helposti, kun ilmankosteus laskee alle 45 % rH. Tästä syystä synnytys- ja naistenklinikoiden ilmankosteus tulisi pitää 45–65 % rH:n tasolla. Monille hengityselinongelmista kärsiville aikuisille alhainen rH-arvo voi pahentaa tilaa, kun limakalvot menettävät kosteutta ympäristöön.

Itse asiassa sairaalassa on hyvin vähän alueita, jotka eivät hyödynnä ilmankostutusta. Ongelmana on usein kompromissi niiden alueiden, jotka tarvitsevat ilmankostutusta (ironista kyllä, direktiivit säätelevät suhteellisen kosteuden tasoa koe-eläimille, mutta eivät muulle sairaalalle), ja ilmankostuttimien käyttökustannusten välillä alalla, jossa budjetit ovat aina tiukkoja.

Ilmanvaihtojärjestelmän ilmaan voidaan lisätä kosteutta joko vapauttamalla hienoa kylmän veden sumua tai höyryä, jotka molemmat imeytyvät ilmavirtaan. Sairaalaympäristöissä vaaditaan absoluuttista steriiliyttä, joten on tärkeää varmistaa, että järjestelmässä on vikasietoiset hygieniaominaisuudet. Höyry on erittäin suosittu ratkaisu sairaaloissa, koska se takaa, että lisättävä kosteus on 100-prosenttisesti turvallista, ja myös siksi, että sterilointitarkoituksiin käytettävää höyryä on usein valmiina saatavilla.

Paikan päällä tuotettu höyry ei kuitenkaan aina ole ”puhdasta höyryä”, sillä se voi sisältää lisäaineita, jotka tekevät siitä sopimattoman höyrykostutukseen. Condairilla on järjestelmiä, jotka ottavat ”prosessihöyryä” ja tuottavat puhdasta, steriiliä höyryä ilmakehän paineessa, mikä tekee höyrykostutuksesta erittäin yksinkertaista. Sähköisiä höyrykostutuksia on käytetty joissakin sairaaloissa, mutta niiden käyttö voi osoittautua kalliiksi erityisesti suurissa leikkaussaleja syöttävissä raitisilmalaitoksissa, joissa käyntiajat voivat olla varsin huomattavat 12 kuukauden jaksolla.